Taustaa:
PL on suhteellisen yleinen pienillä ja hyvin pienillä roduilla (alle 10kg) ja tutkimusten mukaan näillä olisikin noin 12 kertainen riski PL:oon verrattuna keskisuuriin ja suuriin rotuihin. Lisäksi on havaittu, että vaivaa esiintyy 1,5x yleisemmin nartuilla kuin uroksilla. Eräissä tutkimuksissa on havaittu polvilumpion sijoiltaanmenon olevan ressessiivisesti periytyvä ominaisuus, mutta todennäköisesti vian esiintymiseen vaikuttaa useampia kuin vain yksi resessiivinen geenipari (on siis polygeeninen) (Sylvin vanhemmilla tutkitut ja terveet polvet). Sylvin tapauksessa toisen asteen luksaatio tarkoittaa sitä, että Patella on tavallisesti paikoillaan. Se kuitenkin luksoituu jalkaa koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy pois kunnes se autetaan takaisin paikoilleen joko käsin painamalla tai jalkaa oikaisemalla. Reisiluun ja polvilumpion välinen nivel saattaa nitistä. Sääriluu voi olla kiertynyt jopa 30 astetta. Loppukesästä aloin epäillä, että Sylvin jalat olivat kipeät. Lenkeillä alkoi esiintyä liikkumishaluttomuutta, takajalat tärisivät ja toisinaan liikkeet olivat kankeita ja Sylvi kulki selkä mutkalla. Varasin ajan eläinfysioterapeutti Kaisa Vakkurille, koska halusin selvittää onko Sylvi kipeä ja johtuuko kipu polvista. Kävimme Kaisan vastaanotolla joka toinen viikko yhteensä kolme kertaa. Heti ensimmäisellä kerralla Kaisa kertoi kuinka Sylvin takapään lihaksisto oli alikehittynyt verrattuna etuosaan eli Sylvi oli koko elämänsä tottunut käyttämään etupäätä enemmän liikkumiseen jotta takapää kevenisi ja ei kävisi kipeää. Etureidenlihas joka kiinnittää patellan oli tosi kipeä vasemmassa jalassa samoin lonkan seutu. Fysioterapia käynneillä Kaisa hieroi, antoi laseria ja akupunktiota. Kahdesta ensimmäisestä kerrasta Sylvi hyötyi tavattoman paljon. Sylvi oli energisempi ja touhukkaampi kotona. Kolmannella kerralla vasen jalka oli tosi huonossa jamassa, Sylvi ei antanut Kaisan koskea siihen ollenkaan. Ilmeisesti pari aikaisempaa kertaa olivat vieneet kipuja niin paljon pois, että Sylvi oli käyttänyt enemmän takapäätä jolloin se oli taas kipeytynyt pahasti. Leikkausaika oli varattu jo ensimmäisen hierojakäynnin jälkeen elokuussa.
Leikkaus:
Miten tästä eteenpäin?
- Ensimmäiset viisi päivää jalassa on pidettävä tukisidettä joka estää koiraa koukistamasta jalkaa.
- 10–14 vuorokauden kuluttua jalasta poistetaan tikit
- Lääkkeenä Rimadyliä ja antibiootti
- Kuudentena vuorokautena aloitetaan jalan jumppaus: Niveltä lämmitetään esim. kauratyynyllä 10 minuuttia jonka jälkeen polvea koukistetaan ja ojennetaan aina 10 kertaa peräkkäin 2-3 kertaan päivässä. Pikkuhiljaa liikerataa laajennetaan.
- Vaikeinta ja tärkeintä on pitää koira hyppimättä ja juoksematta kahdeksan viikkoa (voisko joku kertoa miten tämä onnistuu staffin kanssa???) Ensimmäiset 2 viikkoa koiran tulee olla pienessä huonetilassa
- Liikunta aloitetaan pikkuhiljaa
0-2 päivää leikkauksesta: Vain tarpeilla käynti
2-14 päivää leikkauksesta: 3 x 5 min kävelytys taluttimessa hyvin hidasta käyntiä
2-3 viikkoa leikkauksesta: 3x 10 min päivässä kävelytys taluttimessa
3-4 viikkoa leikkauksesta: 3 x 15 min päivässä kävelytys taluttimessa
jatkossa liikuntaa taluttimessa lisätään vähitellen ja 8 viikon jälkeen saa aloittaa vapaasti liikkumisen asteittain ja jalan käyttöä rohkaistaan esim. matalassa hangessa taluttamalla
Tultiin kotiin akuutista puoli neljän aikaan ja Sylvi on nukkunut siitä asti peiton alla. Nostaa heti pään ja yrittää liikkua jos minä lähden vierestä pois. Pissaa valuu koko ajan ja steriloinnista viisastuneena laitoin sille vauvan vaipan. Päälle laitoin vielä juoksuhousut, niin ei kastu jalan käärö heti. Leikkaus on nyt takana jota jännitin paljon ja nyt tuntuu, että vaikein on vasta edessä. Tuleva kahdeksan viikkoa tuntuu pitkältä ajalta. Fysioterapia käynnit jatkuvat kolmen viikon päästä ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Itse olen nyt kaksi viikkoa kotona ja Mikko vielä sitten yhden viikon. Ensimmäinen pissalle meno jännittää jo etukäteen. Miten Sylvi saa tarpeensa tehtyä kolmella jalalla??
Muutama kuva toipilaasta
Kommentit