Lumisessa maassa
4.1.2007Suomessa on se vuoden aika meneillään jolloin pitäisi maat hohtaa valkoisena ja pakkaset paukkua. Minä poika en nyt hirveästi kyllä edes perusta sen valkoisen hahtuvan päälle, mutta ihmiset nuo ihmiset ne siitä taitavat tykätä. Kerta Oulussa ei joulukuussa ollut lunta niin me ajeltiin jonkin verran pohjoisemmas Muonioon kolmeksi päiväksi ihmettelemään talven ihanuutta. Mukana oli Hannan ja mun lisäksi tietenkin pikku-riiviö (mihinkä tässä pääsisi enää ilman riiviötä, kysynpä vaan), Emma ja Nuka.
Useamman tunnin ajon jälkeen olimme perille Oloksella. Lunta oli tosiaan yli staffitarpeen (staffitarpeen=Yli staffin korkuuden :))Nuka oli ihan intona lumesta, se hölmö olisi vaan ollut pihalla ihastelemassa sitä lumen määrää. Me keskityttiin Sylvin kanssa talviurheilulajien sijasta sisäpainiin. Sisäpainissa ideana on saada toinen tiputettua sohvalta ja sohvalta tippuja on tietenkin se häviäjä. Kyllä me vähän ulkonakin urheiltiin. Mutta Sylvi sai jäädä sisälle eikä sen tarvinnut lähteä mukaan
hiihtolenkeille.
Hannan mielestä ehkä mukavinta ja mun mielestä ehkä loman pahin painajainen oli se hiihto. Hiihdossa inhottavinta on se lumi ja kylmyys, jos näitä pieniä sivuseikkoja ei otettaisi huomioon, niin laji olisi ihan kiva. Hiihto menee tietyissä olosuhteissa ja tietyin väliajoin ihan kivana lajina ja varsinkin mökille päin on aina kiva mennä. Hannan mieliksi suostuin sen verran yhteistyöhön, että muutamalla hiihtolenkillä käytiin. Mäet olivat ne parhaat palat mun mielestä. Silloin sain juosta minkä pikku makkarakintuistani pääsin ja Hanna tuli sutina perässä. Hiihdosta huolimatta reissu oli mukava ja voisin mä sinne uudestaankin lähteä. Oikeastaan se lumi on kuitenkin ihan kiva juttu kun sitä on sopivassa suhteessa meikäläiseen korkeuteen suhteutettuna;)
Riiviö on muuttanut meille
3.12.2006Kolme viikkoa sitten ajeltiin me Hannan, Nukan ja Emman kanssa Iisalmeen. Paluumatkalla mukanamme kuorsasi myös joku outo pieni koirapentu. Pennun nimeksi paljastui Sylvi ja se muutti meille. Ensimmäiset päivät olin ihmeissäni. Mikä tuo on? Mitä se täällä tekee? Kummankin puolelta oli pientä alkujännistystä, mutta kun pahimmat lukot aukesivat niin meistä tuli hyvät kaverit.
Pikkuhiljaa olemme löytäneet yhteisiä leikkejä eikä koko erokaan häiritse. Välillä Hanna joutuu vähän muistuttamaan mua ettei Sylviä saa kovin runtata. Sylvi kyllä pitää puolensa. Mulla on posket ihan nirhaumilla kun tuo roikkuu poskilihaksissa kiinni, murisee ja komentelee mua. Me leikitään usein vetoleikkejä, jossa minä oon tietenkin aina voittaja, tykkään kiskoa tuota penikkaa perässä pitkin huushollia. Välillä mun pitää antaa Sylvin voittaa silloin me leikitään sellaista selätysleikkiä eli minä makaan lattialla ja Sylvi seisoo mun päällä ja ärrää mulle. Kummalla on hienommat hampaat on myös yksi hyvä leikki, Sylvi on sohvan alla ja me näytellään toisillemma hampaita ja pidetään sellaista kihinää. Ja kun leikkiminen rupeaa väsyttämään on kiva nukkua vierekkäin :)
Terveystutkimusviikko
29.9.06Pitkästä aikaa myös kirjoittelen meikä pojan kuulumisia. Tämä viikko on ollut terveystutkimusviikko. Maanantaina me käytiin verikokeissa. Minusta otettiin verta Perinnöllisen harmaakaihin (HC)ja L-2-HGA-sairauden DNA-testiä varten. Yhden putkellisen verran siis vain verta, mutta minä poika olin niin epäluuloinen ja pelokas, että kolme ihmistä joutui pitämään kiinni, jotta veri saatiin putkeen asti. Näyte lähti Englantiin asti tutkittavaksi ja tulokset tulevat noin viiden viikon kuluessa. Alla olevasta linkistä löydät tietoa perinnöllisestä harmaakaihista, että L-2-HGA-sairaudesta.
Kesällä täytin yhden vuoden ja Hanna katsoi ajankohtaiseksi mun lonkkien ja kyynärnivelten kuvauksen nyt syksyllä. Samalla kertaa tutkittiin myös silmät, polvet ja lisäksi sain tehosterokotteen. Päästiin tai jouduin terrieriyhdistyksen kautta joukkokuvaukseen. Kuvauspaikkana toimi eläinlääkäriasema Akuutti. Aluksi mun silmiin laitettiin sellaisia tippoja jotka laajensivat mustuaiset hirmu isoiksi. Sitten se eläinlääkäri tutki mua huoneessa. Kyllä mua pelotti, pimeässä huoneessa se tiiraisi mun silmiä kahdella erilaisella härvelillä ja sitten vielä tutki mun polvet. Silmät ja polvet olivat täysin terveet. Seuraavaksi tuli piikki niskaan joka jotenkin teki olon todella oudoksi, olin kohta ihan rentoreiskana lattialla roikollaan.
Sen kumman piikin jälkeen mun muisti katkeaa totaalisesti joksikin aikaa. Mua oli kuulemma kuvattu silloin, mutta mä en todellakaan muista mitään muuta kuin muutaman kovan äänen johon melkein havahduin, mutta uni vei kuitenkin voiton. Ne kuvat lähetettiin johonkin kennelliittoon tulkittavaksi, mikähän liitto se sellainen on? Arvatkaa vaan mitä Hanna oli mennyt tekemään sillä välin kun nukuin, no se oli salaa leikannut mun kynnet oikein lyhyiksi, juuri kun aijon kasvattaa niistä pitkät :)Kotiin päästyä nukuin seuraavaan aamun asti kuin pieni porsas. Vielä aamullakin pää oli hataran oloinen ja yritin kelata vaivalla eilisen illan tapahtumia, mutta muistikuvat eivät oikein auenneet!
Staffinpentu sairastaa
12.3.2006Melko terveenä poikana olen saanut olla, mutta viime viikolla minuun iski joku tuntematon pöpö. Perjantaiyönä herätin Hannan piipitykselläni. Mulla oli jotenkin niin hankala olo, enkä pystynyt nukkumaan. Ulkona käytiin, mutta kakkaa ei tullut. Vähän niin kuin massu meinasi olla kipeä. Sain kuitenkin nukuttua kunnes taas heräsin ja olin tosi kipeänä.
Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä aamupäivällä päivystävän eläinlääkärin tykö. Käveleminen oli hankalaa, kävelin selkäkaarella niin kuin kissa ja vedin häntäni ihan koipien väliin. Lisäksi roikutin päätä ihan maassa ja olin allapäin. Lääkäri tutki minua, tyhjensi anaalirauhaset, antoi antibiootteja ja kipulääkettä piikkinä. Lisäksi juottivat sitä kauhean makuista öljyä väkisin. Lääkärin diagnoosi oli, että mulla oli suoliston toimintahäiriö.
Niin maha oli kyllä kipeä, piipitin ja vähän rauhoituin kotona kun makasin selälläni ja massua hierottiin. Kolme kertaa kakkasin päivän aikana eli kakka huilasi jo ennen kamalaa öljyäkin. Kotona antoivat vielä lisää öljyä ja ruiskulla vettä. Pikkuhiljaa alkoi olo parantua ja illalla menin nukkumaan jo melko normaalina. Hanna antoi vielä kipulääkettä ennen nukkumaan menoa. Yön nukuin ketarat ojossa kuin pieni porsas ja aamulla olo oli jo lähes normaali. Hui, oli se kyllä kamala se suoliston toimintahäiriö, mutta onneksi siitä selvittiin. Palkinnoksi sain rohkeudesta ja reippaudesta Hannalta uuden pehmolelun, kirahvin.
Kevättä ilmassa
29.1.2006Pakkaset väistyivät ja tänään koitti kevätilma. Aurinko paistoi kivasti ja pakkasta oli muutama aste. Auringon paistaessa pääsin nautiskelemaan sen lämmöstä. Olen syntymästä asti tykännyt auringosta, syksylläkin hakeuduin aina siihen kohtaan makailemaan sisällä mihin auringon säteet osuivat. Auringon paisteesta huolimatta mua meinasi palella ulkona. Olen edelleen niin herkkä paleltumaan, että jos paikoilla pitää seistä edes vähän aikaa niin mun jalat rupeaa tutisemaan. Luultavasti se johtuu siitä, että en omista yhtään rasvakerrosta vaan olen täysin luuta ja nahkaa ja ehkä jonkin verran lihastakin. Onneksi tässä mennään koko ajan kuitenkin kesää kohti.
Paukkupakkaset ja sisäleikit
26.1.2006Täällä pohjolassa paukkui viime viikolla paukkupakkaset. Kylmillään mittari taisi näyttää -32 astetta. Voitte varmaan kuvitella miten tällaista kaljupoikaa palelteli. Ulkoilla ei voitu sitten kovinkaan paljoa. Meikäläinen ei vaan meinannut uskoa, että pakkaset vaan jatkui ja jatkui päivästä toiseen. Täällä sisällä oli tulla seinähulluksi. Yhtenä päivänä mentiin Rudin luokse kylään ja me pojat saatiin sisällä leikkiä. Meno oli kyllä aikaa sekopäistä, sillä kummallakin taisi olla pakkasen aikaansaamaa virtaa. Kuvat kertovat vauhdin puolesta ja leikin hauskuudesta.
Lumileikkejä
6.1.2006Meikä poika, kaljupoika, on tottunut vihdoin ja viimein talveen ja lumeen. Enää en palele niin helposti ja lumi tuntuu oikeastaan ihan mukavalta. Mun kaveri, Nuka, on kyllä ihan lumihullu ja Nukan lumihulluutta ei voi verrata mun lumesta tykkäämiseen. En mä ihan niin paljoa lumesta kuitenkaan pidä. Kai se ero on siinä, että Nuka on syntynyt talvella ja meikä on niin kuin luonnostaan keskikesän koira.
Eräänä tammikuun päivänä oli mittari plussan puolella ja lumi märkää ja kosteaa. Sinä päivänä me lähdettiin metsäretkelle tuttuun Oulunsalon metsään. Nuka joutui pukeutumaan "kelkkahaalariin" kun se ois muuten ollut kohta kävelevä lumikoira. Mulla ei sitä ongelmaa ole kun mun karvaan ei kyllä lumi tartu.
Lumi oli märkää ja Hanna ja Emma tekivät lumiheppaa. Ne kait muisteli lapsuuden juttuja ja sitä miten niitä lumipalloja pyöritellään. Jonkin näköisen hepan ne saivatkin aikaiseksi, mutta eipä mennyt kuin hetki niin hepan pää tippui törmäyksen voimasta. Mulla ei sitten ollut sen kanssa mitään tekemistä! Meidän ulkoilureissu päättyi mun Repe Sorsa ääntelyyn, kun vedin jotain henkeeni ja mun kurkussa kutitti ja sen vuoksi ääntelin kuin sorsa. Onneksi se meni kuitenkin pian ohi, sillä nuo muut nauroi mulle, ja oli mulla ihan oikeestikin paniikki.
Ukkoa etsimässä
31.12.2005Uuden vuoden aattona olimme kokeilemassa uutta harrastusta nimeltään henkilöhaku. Mallia näyttämässä meillä oli Aatu-sheltti, Nasu-labbis ja Penni-englannin springerspanieli omistajineen. Edellisenä yönä oli satanut paljon lunta, joten emme päässeet aluksi suunniteltuun paikkaan, vaan jouduimme etsimään toisen harjoittelupaikan.
Nuo hakujutut ovat enemmänkin palveluskoirien juttuja, mutta voi sitä myös harrastaa näin leikin muodossa. Ihmishakua harjoitellaan myös pelastuskoirien puolella, mutta me harjoiteltiin siis henkilöhakua. No mun tehtävänä oli juosta vaan pakenevan "ukon" perään, syödä siltä palkaksi saamani broileripyörykät ja kävellä sen kanssa takaisin sinne mistä lähdinkin. Ihan kivaa puuhaa, varsinkin kun saa luvan kanssa juosta ihmisen perään. Ne muut koirat olivat jo vähän taitavampia. Ne löysivät hienosti piilossa olevat maalimiehet. Kyllä mä siitä hommasta kuitenkin niin paljon tykkäsin, että uudestaankin pitää päästä mukaan.
Joulupukki, joulupukki...
24.12.2005Vietin ensimmäistä jouluani tänä vuonna. Menimme Hannan ja Jarkon kanssa Oulaisiin aatoksi. Ennen joulua meilläkin kävi tonttuja ikkunan takana kurkkimassa, ja ne oli antanut joulupukille tiedon, että Urho-staffi on ollut kilttinä.
Kaikista kivointa joulussa oli lahjojen saaminen ja niiden aukaiseminen. Mä sain kuusi pakettia yhteensä. Joulupukkia en pelännyt yhtään, oisin halunnut syödä sen parran vaan. Sillä tavallahan sitä testataan onko pukki se oikea pukki. Lahjoista kaikki oli kivoja, eniten tykkäsin kuitenkin luusta minkä sain. Se oli niin maukasta, nam! Sain myös dental Kongon, pallon, aktivointipallon ja vinkulelun. Ai mitäkö minä annoin lahjaksi? Tietenkin sirkustemppuja, tein joulun kunniaksi muutamat sirkustemput lahjarusetti kaulassa!
Juhlaa ja ihmisiä
21.12.2005Meillä juhlittiin jo ennen joulua keskiviikkona, kun Hanna valmistui sairaanhoitajaksi. Mulle laitettiin sen kunniaksi viininpunainen rusetti kaulaan ja käyttäydyin todella ylväästi se päällä. Mun mielestä juhlat ovat siitä kivoja, että niissä on aina paljon kivoja ihmisiä. Keskiviikkona meidän ovikello soi tavallista enemmän ja vähän väliä sisälle tuli uusia ihmisiä. Minä olin tietenkin joka kerta ensimmäisenä paikalla ovea avaamassa.
Olen niin innoissani kaikista ihmisistä. Ihmisiä nähdessäni haluaisin mielelläni nuolla niitä niskasta, naamasta ja korvasta. Keskiviikkona meidän vieraat ei vaan olleet kauhean innostuneita kun hyppelin sohvan nojalle ja yritin salamannopeasti lipaista pikkuisen niskasta niitä. Yleensä 99% varmuudella ihmiset nousi sohvalla pois tai minä sain häädön. Ihmiset pelkäsivät kai juhlavaatteidensa puolesta. Ei kait kukaan mun kieltä voi pelätä.
Meillä kävi myös yksi pikkuinen 10 kuukauden ikäinen vieras. Siitä mä tykkäsin kauheasti, jouduin kuitenkin olemaan portin takana kun Hanna ei oikein luottanut siihen, että olisin ymmärtänyt vieraan olevan lapsi. Tosiasia se kyllä on, että olisin mennyt pussailemaan sitä samalla tavalla kuin kaikkia muitakin ihmisiä koosta huolimatta. Pussailu innostus on vaan osa mun luonnetta, minkäs mahdat kun rotumääritelmässäkin lukee, että mun pitää pussailla niin isoja kuin pieniä ihmisiä.
Pikkujoulutunnelmaa
06.12.2005Täällä on vietetty monen päivän kestäviä pikkujouluja. Maanantaina aloitettiin pikkujoulut Oulunsalon metsässä koristelemalla joulukuusi (kun ei ole omaa täällä sisällä). Samalla saatiin Nukan kanssa repiä joulukuusen nauhaa. Se oli muuten mukavaa puuhaa.
Tänään illalla pidettiin sitten virallisesti mun ensimmäiset pikkujoulut. Olin kutsunut yhden ystäväni pikkujouluihin, Nukan. Hannan kanssa aloitettiin jo päivällä pikkujouluvalmistelut siivoamalla, leipomalla ja joulukoristeita laittamalla. Tietysti kunnon pikkujouluissa saa myös yllätyspussin, jotka Hanna teki mulle ja Nukalle.
Meidän pikkujouluohjelmaan kuului painimista, takaa-ajoa, syömistä, juomista ja yllätyspussien repimistä. Kivaa oli, aivan hiki tuli siinä riehuessa. Ihmiset vaan söi. Me keksittiin Nukan kanssa kaikkea muutakin hauskaa kuin pelkkä syöminen. Pikkujoulujen tylsin hetki oli kameralle poseeraaminen kun ei olisi millään halunnut pysyä paikalla. Muutamassa kuvassa suostuttiin Nukan kanssa olemaan ihmisten mieliksi.
Kolme kuukautta sitten
14.11.2005Suunnilleen kolme kuukautta sitten muutin tänne Ouluun Hannan ja Jarkon luokse. Kolmessa kuukaudessa olen kasvanut ja oppinut paljon. Elokuun puolessa välissä painoin 3,8 kg kun nyt 20 viikkoisena painoin 11,6 kg. Korkeutta on tullut tuplasti lisää ja kai nuo lihaksetkin on jo alkanut kasvamaan. Muutenkin olen kaikin puolin viisastunut. Sisäsiistiksi aloin täysin muutama viikko sitten ja hihnassa kulkeminenkin alkaa jo luonnistua hienosti.
Kaverini osiossa olenkin jo esitellyt koirakavereitani joihin olen tutustunut kolmen kuukauden aikana. Koirakavereiden lisäksi mulla on yksi tosi hyvä, ei niin koiramainen kaveri. Se on Osku-Orava. Osku-Orava on kotoisin Serlan vessapaperitehtaalta. Se muutti tänne Ouluun vajaa vuosi sitten kun Hanna oli kerännyt niin ahkerasti oravamerkkejä. Osku lojui muovipussissa melkein vuoden varastossa kunnes eräänä päivänä Hanna antoi Oskun mulle. Osku on mua isompi kaveri. Sen kanssa on mukava ottaa painimatseja ja kyllä mä välillä sitä vähän pussailenkin. Eilen viimeksi pussailin niin rajusti, että yksi mun takahammas tippui.
Menoa ja meininkiä marraskuun alulta!
10.11.2005Olosuhteiden pakosta en ole päässyt pitkään aikaan koneelle päivittämään sivujani. Kaksi edellistä viikkoa on ollut tavallisesta poikkeavia. Ensin oltiin emännän kanssa viikko Mäntylässä. Ai, miksi Mäntylässä? No kaikkienhan se pitäisi tietää, että Eetu-Kingi asuu siellä!
Eetu tarvitsi ulkoiluttajaa ja seuraa kun se olisi muuten ollut yksin kotona viikon. Kukaan koira ei edes Eetu, voi olla niin pitkään yksin kotona. Me mentiin sitten emännän kanssa Eetun seuraksi. Musta oli kyllä vaan kivaa kun sain olla seitsemän vuorokautta 24 tuntia Eetun kanssa. En meinannut edes malttaa nukkua kun aika kuluin niin mukavasti.
Ei se Eetu musta paljoakaan välitä. On vaan niin kuin ei huomaisikaan mua vaikka yritän lähestulkoon koko ajan nuolla sen suuta. Välillä se kyllä saattaa ärähtää mulle. Viikon aikana Eetu innostui muutama iltana leikkimään mun kanssa. Silloin oli kyllä mukavaa. Me leikittiin sohvatyynyllä (vedettiin kahdestaan sitä niin, että siihen tuli muutama hampaanreikä), kiskottiin kilpaa tennissukkaa (yhtenä iltana Nukakin oli sitä kiskomassa, ei ne saaneet multa kulmahampaita irti kuitenkaan) sekä kaikista paras leikki oli musta se ku juoksin Eetua karkuun ja Eetu juoksi mun perässä (Eetu ei saanut mua kiinni millään :))
Me tavattiin kahta staffia myös Almaa ja Eeviä. Kumpikin on mua noin vuoden vanhempia. Alman kanssa me leikittiin koirapuistossa, mutta Eevin kanssa vaan käveltiin metsäpolkuja. Eevi ei kauheesti tykkää musta, tai ei se inhoakkaan. Se on vaan niitä naisia, jotka ovat äkäisiä toisinaan. Tiett mä näin nukaakin ja monena päivänä näinkin. Käytiin Eetun ja Nukan kanssa koirapuistossa, nyt kun minäkin oon sinne täysikäinen (eli rokotukset on kunnossa). Viikko mäntylässä loppui nopeasti ja piti palata takaisin kotiin, ihan kivahan se on välillä olla kotonakin.
Näin yhtenä päivänä pitkästä aikaa Uljasta. Ei oltu saatu leikkiä yhdessä yli kahteen viikkoon. Meille oli hauskaa ja ikäväkin oli pikkuisen ollut. Molemmat oltiin kasvettu kauheesti. Minä olin vielä melko rippakinttu Uljaksen rinnalla. Otettiin Uljaksen kanssa painiottelua ja leikittiin takaa-ajoa. Oli se meno vissiin aika villiä ku mulla oli massussa muuta naarmu ja poskessa myös. Pienet naarmut eivät kyllä mua paljoakaan haittaa.
Talven tuntoa ilmassa!
23.10.2005Talvi alkaa sitten tulla tänne Oulun korkeudelle. Minä en tietenkään tiennyt aluksi mitä talvi tarkoittaa. Olen syntynyt juhannuksena niin ei mulla mitenkään voi olla mitään tietoa talvesta. Emäntä on mulle sitten kertonut mikä se talvi on. Tänään satoi Oulaisiin ensilumi. Aamulla kun mentiin pissalle oli maa valkeana.
Viikko alkoi huonosti kun vilustutin itseni ja sain nokkataudin. Nokkatauti tarkoittaa sitä, että koko ajan nokassa tuntuu oudolta, silloin pitää pärskiä ja sitten tulee kirkasta nestettä ulos sieltä. Käytiin me lääkärissäkin, muilla asioilla kyllä, mutta emäntä kysyi samalla nokkataudistani. Lääkäri käski pukeutua lämpimästi ja seurata tilannetta. Samalla sain toisen rokotteen, nyt ei sitten tarvitse pistää kuin vasta yhden vuoden iässä.
Viikonlopuksi reissattiin Oulaisiin taas pitkästä aikaa. Siellä oli monta pientä ihmistä ja ne tykkäsivät musta kamalasti. Tykkäsin minäkin niistä, nuolin niitä naamasta oikein kunnolla. Oulaisissa aloin sitten se takkishow. Emäntä teki mulle uuden ulkoilutakin ja villatakin. Niitä piti sovitella sitten koko ajan ja kuviakin otettiin. Oli niistä kyllä hyötyäkin ilman niitä olin nimittäin aivan palelluksissa.
Emännän kanssa ollaan opeteltu monta temppua. Tykkään niiden tekemisestä. Palkaksi saan aina broileripyörykkää kun onnistun. Mä opiskelen temppuja siksi, että musta tulee isona sirkuskoira. Pääsen sirkus Finlandiaan esiintyväksi taiteilijaksi, ainakin aion hakea sinne... Sirkus on vaan mun sivuhomma isona. Päätoimisesti aion toimia Ruskon jätteenkäsittelylaitoksen pahvipuolella, koska oon niin hyvä silppuamaan pahvia!
Miten viikko meni?
10-15.10.2005On ollut niin kiirettä, että en oo ehtinyt kirjoittelemaan. Kirjoitan nyt sitten koosteen tästä viikosta. Ensimmäisenä pitää kertoa, että mä oon jo aika iso poika sillä mulla on lähtenyt tällä viikolla jo 6 hammasta, lisäksi painan jo 9,4kg, eikö se kuulostakkin siltä, että oon ISO poika jo?
Maanantaina astuin minäkin sitten koulutielle. Reppuun pakkasin ison pussin broileripyörykän paloja ja takin. Koulu alkoi täsmäkehun harjoittelulla. No eipä mua paljon se opiskelu kiinnostanut, musta oli mukavampi seurata niitä toisia koiria ja ihmisiä. Emäntä toimii mun kouluavustajana. Me ollaan sellaisella pentukurssilla. Meitä on yhteensä viisi koirakkoa siellä ja mä oon toiseksi nuorin. Mulla on luokkakavereina isovillakoira (5kk), kultainennoutaja (5kk), sekarotuinen (8kk) ja hollanninpaimenkoira (13vk). Meillä on opena sellainen Satu-täti. Se on ihan kiltti täti, mä annoin sille heti alkutekijöiksi kunnon naamapesun. Kouluntunnin lopuksi me saatiin leikkiä siellä keskenään, se oli musta parasta!
Keskiviikkona me mentiin taas sinne pentukerhoon. Siellä oli kaikki samat koirat kuin viimeksikin. Me oltiin jo vähän tuttuja keskenään niinpä menokin oli vähän rauhallisempaa viime kertaan verrattuna. Mun ei tarvinut mennä kertaakaan jäähylle ku osasin käyttäytyä niin hienosti ja olin vaan kaikkien kaveri. Mutta kyllä siellä sitten hiki tuli, tunti reuhattiin keskenään. Eläinlääkäri puhui koirien käytöshäiriöistä ja johtajuudesta. En mä sitä jaksanut kuunnella, kai tuo emäntä kuunteli.
Viikonloppu aloitettiin perjantaina kun käytiin Nukan kanssa Oulunsalon metsää tutkimassa. Vinhaa vauhtia me siellä juostiin, enkä minäkään enää välittänyt yhtään niistä laukauksien äänistä. Mukavaa oli eikä vastaan tullut edes yhtään hirveä. Tänään lauantaina on otettu päivä rennosti. Aamulla siivottiin ja mun piti pakoilla imuria sängyn alla. Imuri ei oo mun parhaimpia kavereita, mutta mopista mä tykkään. Siivouksen jälkeen nukuttiin pitkät päikkärit. Illalla nähtiin Nukaa ulkona ja me saatiin leikkiä hippaa tuossa meidän pihalla. Oon kuulemma ollut reipas pötkylä tänään kun oon syönyt kaiken ruuan mitä mun eteen on pistetty. Tuo uus ruoka on hyvää, sitä jopa saattaa syödä ja ihan hyvällä ruokahalulla.
Viikonlopun menoa ja meininkiä
7-9.10.2005Viikonloppu meni taas vilinällä. Oltiin tuon emännän kanssa kahdestaan kun tuo isäntä lähti mökkeilemään. Ihan mukava viikonloppu meillä täällä kotonakin oli, vaikkei mökille päästykään. Perjantaina käytiin tuttuun tapaan taas metsäilemässä Oulunsalossa. Siellä entiseen tapaan riekuttiin Nukan kanssa kamalasti. Nyt on vaan ikävä kun niitä isoja metsäneläimiä metsästetään ja koko ajan kuuluu paukkumista. Mun piti aina välillä silmät pyöreänä katselle, että mikäs se nyt taas paukahti. Onneksi ei nähty yhtään hirveä sitten mua ja muitakin ois varmaan hirvittänyt.
Lauantaina mentiin ensin tallille pitkästä aikaa. Siellä olikin aika tylsää kun en saanut syödä edes hevosen kakkaa. Onneksi lähdettiin nopeasti pois ja ajeltiin hiekkakuopille. Siellä saatiin sitten Nukan kanssa pyöriä hiekan seassa. Se oli kivaa. Kaksi asiaan mistä tykkään kamalasti, on metsässä sammaleen seassa pyöriminen ja hiekan kanssa leikkiminen. Hiekkakuopilla oli hiekkaa kilokaupalla. Möyrittiin, kaivettiin ja juostiin Nukan kanssa. Autolla kun lähdettiin takaisin ajelemaan, niin minä poika sammuin niin, etten muista kotimatkasta mitään.
Meillähän asuu tuossa tien toisella puolella mua jonkun päivän vanhempi Uljas-staffi. Uljaksen kanssa ollaan oltu kavereita melkein alusta asti. Sunnuntaina satuttiin samaan aikaan pihalle ja päästiin vähän leikkimään paini-, kaivuu- ja vaanimisleikkiä. Me ollaan tässä syksyn aikana tehty vähän kaupunginmiesten puolesta puutarhahommia harventamalla muutamia pensaita. Niissä pensaissa kasvaa sellaisia mustia marjoja, jotka ei ole kuulemma syötäväksi tarkoitettu. Meidän mielestä ne maistuu ihan syötävän hyvälle ja eilenkin niitä napsittiin. Eilen meillä tuli kummallakin suusta vähän verta, meinaa nuo hampaat alkaa lähtemään, eivät pysy enää mukana meidän vauhdissa.
Pentukerhossa
5.10.2005Tänään oli sitten se päivä, että mentiin eläinlääkäritädin kutsumaan pentukerhoon. Ensin mä ihmettelin, että miksi taas tänne eläinlääkäriin. Sitten hoksasin, että tämä on nyt jotain aivan muuta kun koko ajan tuli uusia koiria sisään. Minä sain leikkiä isojen koirien puolella. Pienet koirat leikki omalla puolellaan. Meidät oli erotettu aidalla toisista ja aita oli niin korkea, ettei sinne pienten puolelle nähnyt edes. Siellä oli aika monta kivaa kaveria vehnäterrieri, 2 spanielia, australianpaimenkoira, samojedi, Uljas-staffi ja pari muuta joiden rotua minä en tuntenut.
Se paimenkoira yritti kyllä paimentaa mua aina välillä. Haukkui kamalasti niin, että mulla sattui korviin ja mun piti mennä hyllyn alle piiloon. Leikin lopuksi mentiin vuorotellen eläinlääkärin huoneeseen ja se täti leikkasi meiltä siellä kynsiä. Kynsien leikkuu siellä ei ollut yhtään niin kamalaa kuin kotona. Ensi viikolla mennään uudestaan pentukerhoon, jee!
Tihutöitä, osa 1
4.10.2005Taisin tehdä tänään ensimmäistä kertaa jotain luvatonta. Mutta mun mielipide asiasta on se, että kotona on tylsää olla yksin. Joudun olemaan rajatulla alueella. Aluksi se on ihan hauskaa kun emäntä on piilotellut lihapullan paloja ympäri huonetta. Lihapullia on vaan liian vähän, koska ne loppuvat aina ennen kuin kukaan tulee kotiin.
Tänään keksin ihan itse huipun jutun. Sen avulla aika kului vallan nopeasti, eikä mulla ollut yhtään ikävä ihmisiä. Mulla oli sellainen vanha ihanan iso nojatuoli täällä huoneessa, jonka päällä köllöttelin päivisin. Aattelin, että tuoli tarvii vähän muotoilua, jotta siinä on vielä parempi köllötellä. Sitten pistin toimeksi, istuintyyny pois ja hommiin. Tuolin istuin osas kangas repesi todella helposti, vain muutamalla kynnen vedolla. Kangaan alta löytyi ihanan ihanaa superlonia, jota oli mukava repiä! Aikani revin superlonia, sitten tuli väsy ja menin nukkumaan omalle paikalleni. Jonkin ajan kuluttua avain kääntyi ulko-ovessa ja emäntä tuli paikalle. Se ei oikein tykännyt mun uudelleen muotoilusta.
Nukan synttäreillä
27.9.2005Oltiin alkuviikosta mun parhaan kaverin Nukan synttäreillä. En mä tiennyt mitä se synttäri tarkoittaa, mutta kyllä se sitten selvisi. Synttäreillä tarkoitetaan sitä, että silloin saa kakkua ja lahjoja. Ja kyllä ne ihmiset jotain myös puhu, että Nuka täytti nyt sitten yhden kokonaisen vuoden. Ennen synttärijuhlia me juhlittiin Oulunsalon metsässä. Siellä me saatiin juosta ja leikkiä Nukan kanssa niin paljon, että loppuajasta me emme enää olleet edes kiinnostuneita toisistamme (ainakaan viiteen minuuttiin).
Illalla mentiin sitten virallisille synttärikutsuille. Saatiin ensin leikkiä Nukan kanssa keskenään. Oltiin Nukan kanssa niinkö ei olisi nähty ainakaan sataan vuoteen. Lahjaksi me vietiin Nukalle emännän tekemää Yrjölän puuroa. Nuka tykkää siitä paljon, minä en juuri ollenkaan. Nuka sai syödä kakkua ja sain minäkin siitä pienen palan, mutta muuten mulle tarjoiltiin vain kuivia raksuja. Syön kuulemma paremmin kylässä kuin kotona vaikka sama ruoka on kupissa (ja siksi sain vain niitä kuivia raksuja). Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin loppui kakku ja synttärit.
Raveissa nähdään!
26.9.2005Maanantai-iltana oltiin Äimärautiolla raveissa. Oli muuten mun ensimmäinen kerta siellä. Emäntä on kuulemma ollut monesti. Nuka oli myös mukana. Enhän mä ensin tiennyt, että mihin me oikein ollaan menossa. Nuka oli käynyt raveissa ennenkin ja se supatti mulle mitä raveissa oleminen tarkoittaa. Eli raveissa katsotaan kun hevoset juoksee kilpaa, ne lähtevät joko sellaisen kiihdytysauton takaa tai ympyrältä juoksemaan kauheata vauhtia. Ensimmäisenä maalin tullut on voittaja. Raveissa on paljon ihmisiä ja ne ovat tulleet kaikki katsomaan hevosia ja osa pelaa myös totoa. Siellä myydään myös grillattua makkaraa ja jos on kiva makkaramyyjä voi se antaa ilmaisen makkaran suloisille koirille.
En mä oikein piitannut niistä hevosista, koirat ovat paljon kivempia ja tietty ihmiset. Siellä raveissa tosi moni rapsutti mua ja kyseli mun rotua. Mä tietenkin tykkäsin kaikesta huomiosta mitä sain osaskseni. Makkaraa me emme saaneet tällä reissulla, olivat kai tyhmiä myyjiä. Emäntä voitti sen sijaan totosta, mutta ne olivat kuulemma isännän rahoja. Kaiken kaikkiaan raveissa oli mukavaa ja lähden kyllä uudestaankin jos emäntä ottaa mut mukaansa. Mulla oli kyllä vähän kylmä siellä. Äimärautiolla tuulee aina kovasti, kun se on meren rannalla. Onneksi sain lämmitellä isännän takin alla. Ensi kerralla pitää ottaa oma takki mukaan, ettei tarvitsisi täristä kuin haavan lehti. ;)
Viikonlopun kuulumisia
25.9.2005Viikonloput on yleensä ihan kivoja, silloin emännällä on aikaa yleensä vain mulle! Tänä viikonloppuna me tehtiin kaikkee ihan mukavaa. Perjantaina käytiin Oulunsalon metsässä ulkoilemassa myös Nuka koira oli mukana. Siellä me peuhattiin ja minä en väsynyt ollenkaan oisin jaksanut leikkiä vaikka kuin kauan.
Lauantaina meillä oli siivouspäivä. Mä oon hirmu hyvä siivouskaveri ainakin omasta mielestäni. Imuroinnista en niin kauheesti välitä se on enemmän tuon isännän hommia. Lattioiden peseminen on mun hommia. Kyllä tulee puhdasta ja moppikin saa kunnolla kyytiä.
Sunnuntaina oli aika tavallinen päivä. Käytiin pienellä kävelylenkillä ihastelemassa syksyn saapumista kaupunkiin. Välillä kävelin niin kuin isot pojat mutta välillä oli kiva laittaa jarrut pohjaan ja katsoa miten tuo emäntä siihen reagoi. Ruoka mulle ei oo oikein maistunut koko viime viikolla, emäntä alkaa olemaan pipo tiukalla ku saa nakata kaikki ruuat aina roskiin. Sen mielestä mun pitäis syödä en kuulemma muuten saa herkkuja enkä kasva. Kai se viimein tajusi, että en tykkää nuiden nappuloiden mausta illalla sain nimittäin erinäköisiä nappuloita. Ne oli ihan syötäviä, mutte ei nekään mitään herkullisia olleet. Täytyy tässä nyt harkita rupeaisko niitä syömään vai ei!
Ensimmäisillä rokotuksilla
20.9.2005Sunnnuntaina täytin 12 viikkoa, joka emännän puheiden mukaan tarkoitti sitä, että jotain erikoista tulisi tapahtumaan maanantaiaamuna. Niinhän siinä sitten kävikin. Aamulla kauheella tohinalla mentiin tuohon ihan meidän lähelle, paikka oli kuulemma eläinlääkäri. Minä aloitin heti sisälle päästyä itkuseremodin ja itkin koko ajan siellä kauheessa paikassa. Kaikista kivointa oli se piikki, se ei itkettänyt mua yhtään. Sain syödä samalla sen lääkärintädin antamia nameja nimittäin. Kuukauden päästä on sitten kuulemma uudestaan sama homma edessä. Se lääkäri täti kutsui meidät sellaiseen pentukerhoon, jossa saa kuulemma tutustua toisiin pentuihin ja leikkiä niiden kanssa. Se oli reissuin kivoin asia. Emäntä sanoi etten oo koskaan vielä kävellyt niin hienosti hihnassa ku tänään kävelin eläinlääkäristä pois. (Ei siinä paljon taaksepäin uskaltanut katella ettei joudu takaisin sinne lääkäriin.)
Viikonloppu maalla
18.9.2005Kotiuduttiin juuri. Oltiin viikonloppu reissussa. Meikä poika pääsi taas maalle Oulaisiin. Kivaa oli! Mulla oli kyllä maha jotenkin omituinen lauantaina. Sitä vaan väänteli ja käänteli ja mun oli pakko oksentaa anopin sohvallekkin. Yöllä mä oksensin lisää kolme kertaa. Pari kertaa ehdin pistellä oksennukset poskeen ettei tuo emäntä näkis mitä oon suuhuni laittanut. Onneksi mahakipu helpotti sunnuntaiaamuun mennessä. Jaksoin taas touhuta toden teolla. Siellä Oulaisissa oli paljon isoja ihmisiä ja muutama pieni ihminenkin ja ne kaikki sylitteli ja silitteli mua. Välillä mä kyllä näytin niille kuin upeet hampaat mulla on. En kyllä ymmärtänyt miksi ne aina kiljahteli mun hampaille ;)
Neljäs viikko oululaisena
11.9.2005Neljä viikkoa ollaan nyt oltu sitten Oulun stafferona. Tänään sunnuntaina 11.9 täytin 11 viikkoa. Viikonloppuna emäntä antoi mulle matolääkkeen, yäk. Sain onneksi lihapullan seassa sen pikkuisen lievensi makua. Viikon päästä on kuulemman sitten ensimmäisten rokotusten aika!
Oltiin lapsenvahtina Eetu-papan tykönä. Sain olla monta yötäkin siellä emännän kanssa. Ei se Eetu oikein musta välittänyt yhtään. Enemmän se oli kiinnostunut mun luista ja leluista. Mä yritän kauheesti pussailla sitä ja saada sen kiinnittämään muhun edes hitusen huomiota, mutta ei se vaan oleskeli ylpeenä omassa maailmassansa. No kyllä se yhtenä päivänä pikkuisen leikki mun kanssa ja siitäkös minä olin onnessani!
Kolmas viikko uudessa kodissa
4.9.2005Me ollaan tehty emännän kanssa kaikkea kivaa. No on kyllä yksi asia mikä ei oo yhtään kivaa. Nimittäin vesisade, mä en tykkää siitä yhtään. Mulle tulee niin kylmä, että mä tärisen ihan kauheasti ja märisen kovalla äänellä. Mä sain sellaisen sadeviitan, se vähän helpottaa mun oloa. Emäntä vaan hokee, että sateeseenkin pitäis tottua.
Niistä kivoista asioista, tykkään kauheesti lapsista. Hyppäsin yhtenä päivänä melko korkeen tasanteen yli ku näin lapsia. Juoksin niiden tykö ja oisin halunnut leikkiä. Ne alkoi leikkimään mun kanssa juoksuleikkiä. Kohta tuo emäntä tuli ja nosti mut syliinsä ja keskeytti meidän hyvät leikit.
Torstaina me käytiin emännän kanssa tallilla. Se talli on kuulemma semmoinen talli missä tuo Hanna käy ratsastamassa. Mä tykkäsin kaikista eniten hevosenkakasta ja oisin pistellyt sitä suuhuni, jos tuo yks ois mun antanut syödä. Purujen seassa möyriminen oli myös kivaa. Ikävää oli se, että jouduin olemaan YKSIN eräässä karsinassa kun emäntä siivosi toista karsinaa. Mun pitää muka oppia olemaan yksin karsinassa, jotta voin lähteä tallille silloin kun tuo emäntä ratsastaa.
Sunnuntaina 4. syyskuuta 2005 täytin tasan 10 viikkoa. Torstaina painoin 5.5kg, ja emäntä sanoi, että kasvan kauheella vauhdilla ja, että kohta olen jo iso poika. Yllättäen mun korvat nousi ylös, silleen ku niiden kuulemma pitää ollakkin. Mä en kyllä tiedä, mun mielestä korviin tuulee nyt enemmän.
Toinen viikko uudessa kodissa
4.9.2005Nyt alkaa jo paikat olemaan tuttuja. Oon saanut koirakavereita. Naapurissa asuu mua pikkuisen vanhempi staffi, jonka kanssa oon paininut pihalla. Sitten on myös semmoinen isompi staffi, joka on tosi kiva kaveri. Nukan kanssa me ollaan käyty metsäretkellä ja siellä on ollut tosi mielenkiintoista. Mä tykkään pyöriä siellä jäkälien ja sammalten keskellä vaikka ei musta kuulemma metsästyskoiraa koskaan tuu.
Tällä viikolla Hanna lähti kouluun. Oon ollut yksin kotona 2-3 tuntia ja sitten emäntä on tullut takaisin. Mä oon etupäässä nukkunut ne ajat ku oon yksin, mä jouduin touhuamaan niin paljon kaikkea ennen kuin tuo emäntä lähtee. Sitten se vielä jättää mulle vessapaperirullien ja kongon sisään kaikkea syötävää.
Viikonloppuna me oltiin Oulaisissa maalla. Siellä oli iso piha, valtava hiekkakasa ja naapurissa hevosia. Sain juosta pihalla mielin määrin ja tein paljon kaivuuhommia hiekkakasalla. Yöt nukuin kuin tukki. Se oli mukava reissu. Hanna sanoi, että pääsen pian uudelleen sinne, jee!
Ai niin piti vielä kertoa, että oon oppinut tällä viikolla käskyjä. Osaan nyt istua ja makoilla kun omistaja pyytää. Ollaan me opeteltu muutakin mm. katsekontaktia, se on kivaa ja aika helppoa ja palkaksi saa namia. Kynsien leikkuuta ja käsittelyä muutenkin ollaan treenattu päivittäin.
Ensimmäinen viikko uudessa kodissa
4.9.2005Pikkuhiljaa aloin tutustella uuteen kotiin ja pihapiiriin. Hanna oli mun kanssa kotona alkuunsa. Me touhuttiin yhdessä kaikenlaista kivaa. Olin kuulemma tosi reipas ja rohkea pentu. Ensimmäisen viikon aikana me ajeltiin autolla joka ilta, jotta tottusin siihen. En mä mitään välittänyt siitä, nukuin vaan takapenkillä. Mua totutettiin myös kaulapantaan, joka kutitti mua kamalasti! Yksinoloharjoituksiakin jouduin suorittamaan päivittäin ihan pieniä hetkiä kerrallaan. Loppuviikosta aloin nukkua yöt jo kohtuullisen hyvin, enkä enää halunnut pissata makuuhuoneeseen yöllä. Pissasin reippaana poikana vasta ulos. Silloin mä sain aina kauheesti kehuja!
Omistaja meinas yhtenä päivänä hätääntyä ku mä pistelin sen korvasta korviksen poskeeni. Oltiin ulkona ja toi epäreilu emäntä otti mut syliin ku meille tuli erimielisyyttä siitä mihin päin kävellään. Aloin sitten hullun lailla puremaan sen korvia ja yks kaks sen korvis irtos, en mä itsekkään oo varma mihin se katos - mun masssuun vaiko maahan? Omistaja oli kysynyt eläinlääkäriltä, että mitä sen pitää tehdä. Niinpä niin mä sain sitten päivälliseksi säilykeparsaa...
Kotimatkalla
4.9.2005Aamulla tuli taas se vieras auto pihaan. Kasvattaja ja omistaja kirjoittivat joitain papereita ensin. Sain vielä suukotella äitin kanssa ja sitten se oli menoa. Lähdettiin ajamaan autolla kohti Oulua, niin ne mulle sanoi. Tässä vaiheessa mulle selvisi, että mun tulevan emännän nimi on Hanna. Hanna piti alkuun mua sylissä ja mua vähän itketti, ensimäiset 10 minuuttia itkin ja sitten nukahdin mulle varattuun pahvilaatikoon.
Nukuin suurimman osan ajasta. Matka oli aika pitkä se tais kestää tunneissa jotain 7 tuntia. Me pysähdyttiin pissalle aika monta kertaa. Jossain välissä hoksasin, että siellä autossa oli niiden ihmisten lisäksi myös iso musta koira. Nukaksi ne ihmiset sitä sanoi. Aina kun pysähdyttiin niin me nukan kanssa nuuskuteltiin toisiamme. Se Nuka oli kyllä kiva koira.
Kotiin päästiin ja olihan mulla siellä ihmettelemistä. Aikani tutustuin paikkoihin ja kävin ihan ylikierroksilla, olin muka liian väsynyt niin nuo ihmiset sanoi. Illalla en meinanut saada millään unta oudossa paikassa, onneksi nuo ihmiset oli niin kivoja, että ne silitteli mut uneen.
Kommentit